Urheilemista sanotaan riskialttiiksi työksi. Yksi loukkaantuminen voi johtaa siihen, että urheilija ei voi jatkaa urheilemista samalla tavalla kuin aikaisemmin. Monelle huippu-urheilijalle suositellaankin jo kouluikäisenä, että kannattaa myös kouluttautua ammattiin urheilemisen ohella. On selvää, että menestyvänä urheilijana oma laji vie valtavan paljon aikaa arkisesta elämästä. On siis vaikeaa saada tasapainoteltua sekä koulujen käyntiä että urheilun harjoittelua

Urheilijan on tärkeää löytää sponsoreita itselleen. Mutta miksi näin on? Selitys on yksinkertainen: urheileminen ja kilpaileminen ammattimaisella tasolla on kallista puuhaa. Ensinnäkin jokainen kisa, johon urheilija osallistuu, maksaa rahaa. Voi olla, että voittavalle urheilijalle ei makseta kisasta edes palkkaa. Urheilijan voi varsinkin Suomen kaltaisessa pienessä maassa olla vaikeaa tulla toimeen ilman, että joku sponsoroi uraa.

Oli kyseessä sitten perinteinen urheilu tai elektroninen urheilu, ovat sponsorit kiinnostuneita huipputason ammattilaisista ja heidän yritykselle tuomasta näkyvyydestä. Sponsorointi ei koskaan toimi hyväntekeväisyytenä, vaan kyseessä on kahden tahon kaupallinen yhteistyö, josta kumpainenkin hyötyy. Urheilija saa tukea, jonka avulla tämä pystyy keskittymään paremmin tai jopa täysipainoisesti urheiluun. Sponsorina toimiva yritys taas hakee näkyvyyttä itselleen tai tietyille

Suomessa urheilu on kansallisesti erittäin suosittua, ja väkilukuun suhteutettuna huippu-urheilijoita on määrällisesti paljon. Moni nuori lajia harrastaessaan, tai muuten liikkuessaan, haaveilee huippu-urheilijan urasta. Julkisuus, huippu-urheilijan vastaanottama kansallinen kunnioitus ja omasta lajistaan nauttiminen motivoivat monia. Samalla jopa todella suurenkin rahasummien tienaaminen kuulostaa takuulla monen korvaan hyvältä ajatukselta. Ja kukapa sitä ei haluaisi? On hyvä muistaa, että

Urheilun sponsorointi on seurannut Suomessa kansainvälisiä trendejä. Sponsoroinnin koettiin olevan pitkään puuhastelua, jossa isonkin yrityksen kohteet saattoivat valikoitua johdon mieltymysten perusteella, eivät taloudellisten vaikuttimien kautta. Viime vuosikymmenen aikana niin yksilölajien kuin myös joukkuelajien sponsorointiin on tullut ammattimaisempi ote. Sponsoroitavan motiivi yhteistyöhön on lähes aina puhtaasti rahallinen, sillä urheilu erityisesti korkealla tasolla vaatii melkoisesti rahallista panostusta.

Suuri osa suomalaisista rakastaa urheilua ja mäkihyppyä, mutta mäkihypyn suosio on hiipunut sen loistovuosien menestystarinoiden ja maailmanmestareiden ja mäkiviikon voittajien myötä kovasti. Entä mitä on odotettavissa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa? Ovatko myös tukijat ja sponsorit luopuneet toivosta paremman huomisen tavoittelussa ja missä mennään tällä hetkellä? Onko tunnelin päässä näkyvissä jo kirkasta valoa vai mitä on

Kauas ovat jääneet ne ajat, kun urheilua harrastettiin vain viihteen vuoksi. Toki tämä on ajankohtaista amatöörimielessä harrastaville, mutta monen aloittelevan atleetin tavoitteena on ammattiurheilijan ura. Urheiluharrastus on kuitenkin harvoin ilmaista, ja lajista riippuen kustannukset saattavat nousta korkeiksi. Varusteet ja kisamatkat vaativat rahoittajia, joina urheilijan uran alussa toimivat usein omat vanhemmat. Menestyksen jälkeen maksut nousevat alkua

Suomessa sponsoritoimintaa on harjoitettu urheilussa 1960-luvulta lähtien. Sponsorit rahoittavat ja tukevat paitsi yksittäisiä urheilijoita, myös joukkueita, tapahtumia, harrastustoimintaa, urheilutiloja sekä organisaatioita. Sponsorina voi yrityksen lisäksi toimia myös yksityishenkilö. Ilman rahoittajia on huippu-urheilun kärkikastiin pääsemisestä turha edes haaveilla. Sopivat yhteistyökumppanuudet tekevät urheilu-uran huipulle pääsemisen urheilijoille taloudellisesti mahdolliseksi, siksi sponsoroinnin olisi syytä alkaa jo hyvissä ajoin ennen